Soittaessa Suvi unohtaa kiireen ja huolet
Kun savonlinnalainen Suvi Levonen nostaa poikkihuilun huulilleen, hän unohtaa kaiken muun. Ja juuri se on hänen mukaansa yksi soittoharrastuksen parhaista puolista. Hän sanoo olevansa erittäin tyytyväinen, että kaivoi 13 vuotta sitten kaapista esille vuosia aiemmin syntymäpäivälahjaksi saamansa poikkihuilun ja päätti: ”Nyt, jos koskaan.” Tänä päivänä hän soittaa Rantasalmen A-Puhallinorkesterissa.
– Soitin poikkihuilua alakouluikäisenä, mutta teini-iässä harrastus jäi moneksi kymmeneksi vuodeksi tauolle. Kun nuorin tyttäreni aloitti puhallinorkesterissa vuonna 2009, uskaltauduin itsekin mukaan.
Suvi sanoo, että soittaminen on ollut hyvää vastapainoa kiireiselle työelämälle ja pitänyt kiinni elämässä haastavina aikoina.
– Olen saanut harrastuksen myötä paljon ystäviä ja jaksamista. Se on ollut henkinen turvaverkko muun muassa silloin, kun elämä on pahiten koetellut. Myös kaikki esiintymismatkat kotimaassa ja ulkomailla ovat olleet unohtumattomia kokemuksia.
Suvin elämä on kietoutunut vahvasti Etelä-Savoon. Kiteellä syntynyt nainen kävi koulunsa Kerimäellä ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1984.
– Siinä me lapsena kirkon juuressa laskimme mäkeä ja pelasimme pesäpalloa. Äiti vahti ikkunasta, että missä se vaalea pää viuhtoo menemään. Autoja ei tuohon aikaan juuri tarvinnut pelätä.
Helsingin kautta Jyväskylän yliopistoon
Kerimäki oli Suville hyvä ja turvallinen kasvuympäristö, mutta monen muun nuoren tavoin hän ajatteli, että ”tänne en ainakaan jää”.
– Lukion jälkeen suuntasin Oriveden Opistoon opiskelemaan tiedotusoppia ja puheviestintää. Sitten pyrin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan puheviestintää. Pääsykoe ei tuottanut toivottua tulosta, joten muutin Helsinkiin, jossa työskentelin puhelinvaihteenhoitajana.
Kun Suvin toinenkaan yritys päästä puheviestinnän yliopisto-opiskelijaksi ei tärpännyt, hän haki Otavan Opistoon tiedotus- ja viestintälinjalle.
– Opintojen päätyttyä olin vuosina 1986–87 Länsi-Savossa toimittajana, kunnes pyrin ja pääsin opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon journalistiikkaa. Sivuaineina opiskelin aikuiskasvatustiedettä ja yhteiskuntapolitiikkaa.
Suvi valmistui maisteriksi vuonna 1996. Tuolloin hän oli paluumuuttanut lähelle syntymäseutujaan ja asui Savonlinnassa miehensä ja kahden lapsensa kanssa.
– Isäni oli eläkkeellä ja vahti lapsia, kun minä kävin lukemassa viimeisiin tentteihin kirjastossa. Hän ajatteli varmaan, että tyttö on saatava valmistumaan.
”Jokaisesta voi tulla oman onnensa seppä”
Niin sanotut ruuhkavuodet, yhteensä parisenkymmentä vuotta, Suvi asui Rantasalmella, josta hän muutti hiljattain Savonlinnaan. Suvi nauraa, että hänen elämänsä saatikka uransakaan ei ole noudattanut tarkkaa kaavaa. Hän on toiminut muun muassa koulutussuunnittelijana, yritysasiantuntijana ja projektipäällikkönä. Nykyisin Ammattiopisto Samiedussa yrittäjyyden kehittäjäopettajana työskentelevä Suvi kertoo painottavansa neljälle nyt jo aikuiselle lapselleen, että nykymaailmassa on varauduttava osaamisen jatkuvaan päivittämiseen.
– Henkilökohtaisesti olen elänyt sitä todeksi koko ajan. Esimerkiksi Samiedussa ollessani olen opiskellut töiden ohella ammattiopettajan tutkinnon sekä tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon ja valmistunut myös tiimivalmentajaksi.
Suvin tavoitteena on kehittyä edelleen niin soittajana kuin ammatillisesti. Savonlinnan seudulla molempiin on hänen mukaansa hyvät mahdollisuudet. Hän korostaa, että pienelläkin paikkakunnalla voi olla paljon annettavaa ja erilaisia vaihtoehtoja.
– Täällä muun muassa eri toimijat on helppo saada saman pöydän ääreen. Ympäristössä, jossa korostetaan yrittelijäisyyttä ja yhteistyötä, voi jokaisesta tulla oman onnensa seppä. Ja onhan täällä huikean kaunista, Suvi lisää ja näyttää kuvaa ensimmäisestä lapsenlapsestaan.
– Pakko myöntää, että olen hieman höyrähtänyt tähän isovanhemmuuteen! Kasvun ihme sekin.
