Vieraskynässä Henrietta Karjalainen: Ota tai jätä – nuoret ja työnantajamielikuvan vallankumous
Pitkälle on tultu ajoista, jolloin työelämässä tapahtui jokseenkin ennustettavia polkuja, uria, odotuksia ja palkintoja. Historia kertoo korukuvin, kuinka joskus oli tavallisempaa ja normin mukaisempaa, että ihmisellä oli pääkopassaan näkemys siitä, mitä saattoi odottaa milloinkin työelämässä tapahtuvan.
Sen sijaan tänä päivänä työelämään astuvat nuoret – tai siellä vasta vähän aikaa olleet nuoret – ovat syntyneet ja kasvaneet maailmaan, jossa moni asia on sekamelskaa ja epävarmuus on kaikkea hallitseva piirre. Ja mitä vielä, tavallisuudestakin tuli jossain kohtaa tylsää! Toisin kuin aikaisemmin, jolloin tavallisuus oli niin ikään tavoiteltu päämäärä. Tasapainoinen ja ennustettava elämä toi turvaa ja varmuutta, jonka perustalle rakennettiin hyvinvointia ja onnellisuutta, eikö vain?
Tämän päivän nuoret ovat syntyneet ja kasvaneet maailmaan, joka on erilaisuuden kyllästämä ja jatkuvassa epävarmassa muutosliikkeessä. Individualistinen maailma sosiaalisella kilpailuasetelmalla höystettynä luo mielikuvia jatkuvasta menestyksestä ja onnellisuudesta. Ei siis ihme, että tavallisuus alkaa tuntua tylsältä ja painetta kerääntyy, kun pitäisi olla ”aina jotain enemmän”, eikä tavallinen työarkikaan maistu. Ajatusmaailmaltaan tämä on hyvinvointia ja onnellisuutta rikkovaa ja epärealistista, mutta ilmiönä se on realistista, sillä tätähän me arjessa saamme todistaa.
Koska työ ei ehkä kuulukaan nykynuorten mittapuulla elämän tärkeimpään sisältöön, työnantajat ovat kimurantin haasteen edessä: jonkun silti täytyy työtä tehdä jatkossakin ja kestää arjen tavallisuutta. Miten työpaikoille saadaan houkuteltua nuoria niin, että nuoret näkisivät työn palkitsevana ajankäyttönä leijonan osalle valveillaoloajastaan? Nyt täytyisikin toden teolla panostaa houkuttelevaan työnantajamielikuvaan, sillä nuoret ovat ääripäiden valitsijoita: he joko ottavat tai jättävät työn, mutta eivät suhtaudu siihen millään neutraliteetilla siltä väliltä.
Työnantajamielikuvaan liittyvät ydinteemat, joiden parissa työnantajat tulevat jatkossa viettämään paljon aikaa ovat muun muassa työpaikan kulttuurin veto- ja pitovoimaisuus, nuorten maailmankuvan johtaminen, kokonaisuuksien ja järjestelmien ymmärrys, elämänhallinnan tukeminen ja itsensä johtamisen kyvykkyyden vahvistaminen. Näissä kaikessa olennaista on optimaalinen annostelu: ei mitään nuorelle liikaa eikä mitään liian vähän. Työpaikan tulee silti kyetä tarjoamaan kaikkea tätä, tai se ei selviä kilpailussa nuorten silmissä.
Työelämästä tulee tehdä niin houkuttelevaa, että se on ihmiselämän hyvinvointitekijä eikä pakollinen paha, varsinainen pahoinvointitekijä, missä valossa työelämä kaikessa pelottavuudessaan monille nuorille tänä päivänä voi pahimmillaan näyttäytyä. Nuoret konkreettisesti ottavat tai jättävät työpaikan: siksi työnantajamielikuvan kehittämisen ja johtamisen merkitys on sanoinkuvailemattoman tärkeä. Siinä kun onnistutaan, ovat nuoret mitä ihanampia, sitoutuneempia, hyvinvoivempia ja tuottavampia työntekijöitä!