18.11.2022

Kuplasta ulos ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivillä

Marraskuu tuntuu usein kuukausista kaikkein pisimmältä, synkimmältä ja tylsimmältä. Pari edellistä vuotta tunnelma on tuplaantunut pandemian vuoksi. Ei ole voinut suunnitella oikeastaan mitään kovin kauaskantoista, live-kohtaamisia saatikka mitään muutakaan yhteisöllistä. Jokainen on ollut omassa kuplassaan.

Kuplautuminen on aiheuttanut meissä erilaisia fiiliksiä. Sydämeltään introvertti on ehkä nauttinut, mutta sosiaaliselle ihmistyypille se on ollut tuskaa. Tämä näyttäytyy nyt pandemian jälkeisenä pahoinvointina ja avuntarpeenakin. Ihminen kuitenkin tarvitsee toista ihmistä ollakseen ihminen. Meidät on pohjimmiltaan rakennettu sosiaalisiksi olennoiksi ja -oppijoiksi. Tarvitsemme yhteisöä ja sitä, että meidät nähdään ja kuullaan.

Tämän vuoden marraskuu tuntui helpommalta, vaikka odotin synkistelyä ja Multivita-purkin ja kirkasvalolampun välillä laahustamista. Syy siihen lienee myös se, että pitkällisen kuplassa pyörimisen jälkeen pääsin piipahtamaan kollegani Sinin kanssa Rovaniemellä AMK- ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivillä. Marraskuun alussa järjestetyn tapahtuman teemana oli ”Tulevaisuuden taidot ja osaaminen – yhdenvertaisuus digitalisaation ajassa”.

Paikalle oli saapunut eri oppilaitosten edustajia sekä tutkijoita ja muuta sidosryhmää, joka oli perehtymässä ammatillisen koulutuksen viimeisimpiin kuulumisiin. Esittelimme Digi & Design -hanketta osana päivien ohjelmaa. Se oli elämys itsessään olla 150:n ihmisen kanssa samassa tilassa varsinkin pitkän tauon jälkeen. Tuntui, että ihmiset osallistuivat erityisellä pieteetillä tapahtumaan, koska useamman henkilön kertomana kuulin, että tilaisuus oli myös heille ensimmäinen oikea työmatka kahteen ja puoleen vuoteen.

”Input vs. Output”

Itse jaksan julistaa sitä, että ”meillä tulee olla inputtia, jotta voi olla myös outputtia”. Kahden ja puolen vuoden jälkeen oma ajatusten pankki alkoi olla tyhjä innovaatioista ja kehittämisen työkaluista. Rovaniemen tutkimusmatkalla eniten koin inputtia saaneeni Professori Päivi Tynjälän puheenvuorosta. 

Paljon on puhuttu siitä, millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan. Tätä asiaa käsitteli myös Tynjälä. Kiteytän Tynjälän painavan asian yksinkertaisesti – tarvitsemme viisautta. Mutta mitä viisaus on? ”Viisaus on pätevää tietoa, mutta myös tiedollista nöyryyttä. Se on kykyä tehdä eroa oikean ja väärän välillä sekä kykyä pohtia ihmisen paikkaa maailmassa. Se on tunnetta ja intohimoa ja kykyä säädellä tunteita ja ottaa muiden tunteet huomioon. Se on toimintaa, tekoja ja hyviä neuvoja, mutta myös neuvojen kuuntelemista.” Tämä puhkaisi kuplani.

Viisauden pedagogiikka

Inputtia toi tieto siitä, että Tynjälän mukaan meidän on mahdollista kehittää viisautta itsessämme sekä myös opettaa sitä. Tämä tapahtuu käyttämällä monipuolista pedagogiikkaa, jonka painopisteenä on ymmärryksen ja ajattelun taitojen kehittäminen, sosio-emotionaaliset taidot sekä eettinen ajattelu ja toiminta. Tällaisessa viisauden pedagogiikassa oppija nähdään aktiivisena toimijana, joka saa palautetta toiminnastaan. Opettajan rooli tässä kaikessa oppimisen ohjaajana ja tukijana on merkittävä.

Toisin sanoen, jos haluamme kouluttaa viisaita ammattilaisia ja kansalaisia, meidän on ohjattava opiskelijoita kriittiseen, moninäkökulmaiseen ajatteluun sekä tuettava heidän tunne-elämänsä tasapainoista kehitystä ja sosiaalisten taitojen oppimista. Opiskelijoita on ohjattava eettiseen ajatteluun ja toimintaan ja ennen kaikkea tuettava heidän aktiivista toimijuutta vastuullisina ammattilaisina. Viisauden ja monipuolisen osaamisen kehittämiseen tarvitaan monipuolisia oppimisen konteksteja ja monipuolista pedagogiikkaa.

”People do not decide their futures, they decide their habits and their habits decide their futures.” (F.M. Alexander)

Ja mitä tulee digiin ja viisauteen, se on omissa käsissämme. Tulevaisuuden taitoihin ei enää lueta pelkästään digin käyttäminen vaan myös sen kehittäminen eri konteksteissa. Meidän omilla valinnoillamme teemme tulevaisuutta tässä suhteessa. Tällaisin tutkimusmatkaterveisin laskeudun hiljalleen jouluun ja odotan sivun kääntämistä seuraavaan vuoteen, jonka toivon olevan edeltäjäänsä parempi ja tuovan meille ennen kaikkea rauhaa ja viisautta. Tässä maailman ajassa tarvitsemme näitä enemmän kuin koskaan.

Joulurauhaa toivottaen,

Hanna

P.S Digi & Design –hankkeessa uudet kujeet keväällä 2023.