Ukrainalaisperheestä tuli samiedulaisia – modernia opiskelua kannustavassa ilmapiirissä
– En ikinä ennen Suomeen tuloa ajatellut, että minusta tulisi kokki. Mutta kun olin suorittamassa Opetusravintola Paviljongilla TUVA-koulutukseen kuuluvaa tutustumisjaksoa, ymmärsin, että tämä on miun juttu, Ammattiopisto Samiedussa huhtikuussa 2024 kokkiopinnot aloittanut ukrainalainen Oleksandra Hryhorieva, 18, iloitsee.
Oleksandra nauraa, ettei olisi ikinä myöskään uskonut opiskelevansa samaan aikaan samassa paikassa äitinsä, isänsä ja pikkuveljensä kanssa. Niin kuitenkin kävi. Ukrainasta sodan jaloista Suomeen marraskuussa 2022 muuttaneen perheen vanhemmat, Katerina ja Vitalii Shalia, suorittivat Samiedussa ensin maahanmuuttajille suunnatun KOTO-koulutuksen, jonka jälkeen Vitalii aloitti kiinteistönhoitajan opinnot viime syyskuussa.
– Olin KOTO-opintojen työelämäjaksolla Savonlinnan kaupungin puistot-yksikössä. Huomasin tykkääväni työstä ja aloitin sitten opiskelun kiinteistönhoitajaksi, Vitalii kertoo.
Katerina puolestaan löysi oman opiskelualansa hiljattain päättyneen Maahanmuuttanut matkalla ammattiin -koulutuksen eli Maman aikana, jolloin hän tutustui kymmenen viikon ajan lähihoitajakoulutukseen.
– Tuntuu hyvältä päästä auttamaan ihmisiä, syksyllä alkavaan hoiva-avustajakoulutukseen hakenut Katerina kertoo.
Kiril, 17, päätyi siskonsa tavoin opiskelemaan Samieduun ravintola- ja cateringalaa oltuaan kokeilujaksolla Paviljongilla. Kirilin opinnot alkoivat viime vuoden marraskuussa.
– Opiskelin vuoden lukion TUVA-koulutuksessa. Lukiossa oli tylsää, sillä en tykkää istua paikallani tehtäviä tehden. Paviljongilla saan tehdä töitä käsilläni, Kiril kertoo.
Toiveala löytyi Mama-koulutuksessa
Kaikki neljä perheenjäsentä ovat tyytyväisiä opiskeluunsa Samiedussa. Kiril kertoo arvostavansa muun muassa sitä, että opettajat puhuvat hänelle hitaammalla tempolla. Hän sanoo pitävänsä myös siitä, että opiskelussa käytetään tietokonetta.
– Opiskelu täällä on modernimpaa. Jos Ukrainassa oli koulupäivän aikana seitsemän oppiainetta, repussa oli seitsemän kirjaa.
Parhaillaan työelämäjaksolla oleva Oleksandra arvostaa opiskelun käytännönläheisyyttä.
– Opintojen jälkeen opiskelija tuntee jo työskentelyn eri paikoissa ja on valmis oikeaan työhön. Olen iloinen, että opiskelen täällä!
Myös Vitalii kehuu opettajien kannustavaa asennetta. Se onkin tärkeää kotimaassaan 18 vuoden uran junankuljettajana tehneelle alanvaihtajalle.
– Jos minulla on jotain ongelmia, aina joku opettajista auttaa. Meidät on otettu joka paikassa hyvin vastaan, Vitalii kertoo.
Katerina kiittelee erityisesti Mama-opettajaansa Maiju Matikaista, joka auttoi häntä löytämään uuden alan.
– Aluksi ajattelin opiskella siivoojaksi tai myyjäksi mutta tutustuttuani lähihoitajaopintoihin tajusin, että hoiva-avustajan ja lähihoitajan ammatit sopivat minulle parhaiten, Ukrainassa junanlähettäjänä 13 vuotta työskennellyt Katerina sanoo.
Elämä on nyt Savonlinnassa
Perheen nuorin lapsi Polina opiskelee vielä peruskoulussa. Vitalii sanoo, että koko perhe arvostaa sitä, että saa asua, opiskella ja työskennellä Savonlinnassa.
– Meillä on kova motivaatio sopeutua, sillä Ukrainassa meillä ei ole paikkaa, mihin mennä takaisin.
Myös kesän kalastusretkiä nuorimman tyttärensä kanssa odottavan Katerinan katse on vankasti tulevaisuudessa.
– Tavoitteeni on löytää valmistumiseni jälkeen työpaikka. Meillä on kolme lasta, jotka tarvitsevat ruokaa, hän muistuttaa.
Perheen aikuistuvat nuoret vakuuttavat viihtyvänsä uudessa kotikaupungissaan. Oleksandra seurustelee suomalaisen pojan kanssa ja ilahduttaa läheisiään tekemällä manikyyrejä. Noin 7-vuotiaasta saakka jalkapalloa pelannut Kiril pelaa nykyisin topparina STPS:n B-junioreissa ja välillä edustusjoukkueessa.
– Katsomme isäni kanssa kaikki englantilaisen Chelsean pelit. Olemme olleet faneja jo kymmenen vuotta!
Mutta kuka on perheen kokki?
– Äiti saa laittaa ruuat. Me syömme kaiken, mitä äiti tekee, Kiril ja Oleksandra kiirehtivät vastaamaan.
