24.10.2022

Virtuaalisuutta ja virtaa kehittämiseen ITK-konferenssin tuliaisina

Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssi eli tuttavallisemmin ITK järjestettiin 31. kerran 5.-7.10.2022 perinteiseen tapaan Hämeenlinnan Aulangolla. Konferenssi kokosi yhteen opetus- ja koulutusalan toimijoita, opetusteknologian yrityksiä, tutkijoita, yhteiskunnallisia vaikuttajia ja muita alasta kiinnostuneita. 

Ammattiopisto Samiedun opetus- ja hankehenkilöstö osallistui tämän vuoden tapahtumaan runsaslukuisena. Verkko-opetuksen ja digitaalisten oppimisympäristöjen käytön laajeneminen on lisännyt ja laajentanut henkilöstön osaamisen kehittämistarpeita, minkä vuoksi isolla tiimillä oli hyvä lähteä tutustumaan interaktiivisen tekniikan päivänpolttaviin teemoihin. Tässä kirjoituksessa kokoan omia kokemuksiani tämän vuotisen tapahtuman annista. 

Hypetystä hybridistä

ITK-konferenssin torstaipäivä oli hybridiä täynnä. Esityksissä toistuivat hybridiopetuksen mallit, teknologiset ratkaisut, joustavat toteutustavat, opiskelijoiden kokemukset ja hyvinvointikysymykset. Hybridiopetuksella tarkoitetaan lähiopetuksen ja etäopetuksen toteuttamisen samanaikaisuutta. Monessa oppilaitoksessa hybridiopetus on lisääntynyt merkittävästi koronapandemian aikana ja sen seurauksena. Uusi opetustapa on tuonut tullessaan uusia opetusmenetelmiä, osaamistarpeita ja välinehankintoja. Kahta opetusmuotoa samanaikaisesti toteuttavan opettajan on hallittava hybridiopetukseen käytettävä tekniikka sekä osattava toimia vuorovaikutuksessa ja osallistaa oppijoita tasapuolisesti sekä lähiopetustilassa että etäyhteydellä.

Hybridiopetuksen opetustilanteen rakenne, työskentelytapojen sekä vuorovaikutuksellisten aktiviteettien suunnittelu ja valinta vaatii opettajalta uudenlaista didaktista osaamista ja epävarmuuden sietokykyä. Hybridiopetuksessa on käynnissä kaksi samanaikaista toteutustavoiltaan erilaista opetus- ja oppimistilannetta, joiden ohjaaminen vaatii opettajalta kykyä esittää ja visualisoida opetussisältö kahdelle yleisölle samanaikaisesti. Jari Larun mukaan hybridiopetus luo uusia mahdollisuuksia suunnitella ja toteuttaa verkko-opetusta aloilla, joilla etäopetus ei aiemmin ole ollut suosittua tai sitä on pidetty vaikeana toteuttaa. 

Hybridiopetus vaatii herkkyyttä huomioida kaikki oppijat tasapuolisesti oppimisympäristöstä riippumatta, ohjata ja antaa palautetta oppimisesta sekä kontaktiluokassa opiskeleville että teknologiavälitteisesti osallistuville. Hybridiopetus on haasteistaan huolimatta tullut jäädäkseen ja varsinkin opiskelijat pitävät joustavuutta lisäävää uutta opetustapaa myönteisenä (Laru, J.; Lintula, V.). Oppimistuloksissakaan ei ole havaittu eroja lähiopetukseen osallistuneiden tai hybridiopiskelun valinneiden välillä.

Hybridiopetusta toteuttavat oppilaitokset ovat kehittäneet muunneltavia hybridiopetustiloja sekä niiden laitteistoa ja varustusta sekä hankkineet erilaisia välinesalkkuja, joiden avulla etäopetusyhteys on mahdollista toteuttaa erilaisissa opetustiloissa. Tekniikan lisääntyessä kasvavat myös opettajien teknologiaosaamisen tarpeet. Harva opettaja on saanut opettajankoulutuksessaan eväitä audiotekniikkaan, kameroiden sijoitteluun ja käyttöön tai edes nykyaikaisten videoneuvotteluohjelmistojen hyödyntämiseen.

Praecomin Ville Lintulan toteuttamassa posterissa esiteltiin Oppiminen vuonna 2025-tutkimuksen tuloksia, jonka mukaan 89 % opiskelijoista pitää hybridiopetuksen merkittävänä mahdollisuutena opetusmuodon joustavuuden. Hybridiopetus mahdollistaa opetustarjonnan laajentamisen, opetukseen osallistumisen ja työnteon myös haja-asutusalueilla. Toisaalta yli puolet opetusalan ammattilaisista pitää nykyisiä teknologisia ratkaisuja riittämättöminä hybridiopetuksen toteutukseen. Lintulan posteri nostaa yhtenäisen käyttökokemuksen muodostamisen ja aikavarkaiden poistamisen tärkeiksi kehittämiskohteiksi hybridiopetusta tarjoavissa oppilaitoksissa. Opettajien ja oppijoiden täytyy osata käyttää ohjelmistoja, laitteita ja välineitä, jotta opetus- ja oppimistilanne onnistuu. Lintula korostaa myös oppijoiden osallistamisen ja vuorovaikutuksen merkitystä hybridiopetustilanteessa. Opettajan tahtotilana tulisi olla mahdollisimman tasapuolisen ja tasa-arvoisen opetustilanteen tarjoaminen opiskelijan osallistumistavasta riippumatta. (Lintula, V.)

Virtuaalitodellisuutta ja vuorovaikutusta

ThingLink-sovelluksella toteutetut skenaariot olivat selkeästi lyöneet itsensä läpi. Usealla esittelypisteellä oli mahdollista tutustua skenaarioihin virtuaalilasien kanssa. Omasta kokemuksestani virtuaalilasit eivät tuo skenaarioiden läpikäymiseen juuri lisäarvoa, vaan päinvastoin. ThingLinkin skenaariossa eteneminen oli ainakin Oculus Quest 2 -laseilla yllättävän kömpelöä. Haaga-Helian Virtuaalisesti omalla polulla -hankkeen esityksessä pääsi tutustumaan skenaarioiden käsikirjoittamisprosessiin sekä valmiisiin henkilökohtaistamisprosessia avaaviin skenaarioihin. Skenaariot avautuivat virtuaalilaseilla, joilla luotiin immersiivinen oppimiskokemus ”hoksaajan” näkökulmasta. Toteutus oli huolellisesti käsikirjoitettu ja toteutettu, mutta ajattelen sen toimivan paremmin tietokoneella kuin virtuaalilaseilla.

Tredun toimintapisteellä oli mahdollista hypätä hologrammien maailmaan Hololensien avulla. Tredussa oli toteutettu virtuaalisia oppimisympäristöjä, joissa hyödynnettiin Hololensien ominaisuuksia. Oppilaitos on toteuttamassa myös pelillistä Printmaster XR -toteutusta painokoneen käytön opiskeluun, joka on suunnattu median ja kuvallisen ilmaisun perustutkinnon opiskelijoille. Tredun työpajassa pääsi myös kokeilemaan Microsoft Mesh -sovellusta Hololens-laseilla. Piipahdus Metaverseen lasien kautta oli yllättävän positiivinen kokemus, sillä Tredun Artun ja hänen avatarinsa kanssa höpötellessä unohtui helposti lähes sadan kilometrin fyysinen etäisyys välillämme. Hololensien kokeilun kruunasi vielä arkkileikkurin käytön opettelu Tredun media-alan opettaja Mikko Rossin johdolla. Vaikka lasit eivät olleetkaan itselleni kalibroidut, niin tiukka tuijotus kohteeseen sai laitteen käynnistymään ja arkkeja alkoi syntyä.

Tämän syksyn ITK-konferenssi jäi kutkuttelemaan uteliaan ja oppimishaluisen verkkopedagogin mieltä yllättävän paljon. Vaikka tarjontaa oli taas aivan ylitsevuotavasti aikaan nähden ja suurin osa mielenkiintoisista esityksistä osui päällekkäin toisen yhtä mielenkiintoisen esityksen kanssa, sai kahden päivän vierailusta virtaa ja virikkeitä oman työn kehittämiseen. Seuraava ITK onkin sitten jo huhtikuussa, kun konferenssi löytää takaisin omalle paikalleen loppukevääseen.

Lisätietoja:

Kiikeri, P. Virtuaalisesti omalla polulla -hanke.
Laru, J. Korona meni, hybridi tuli. Suomalaisten opettajien käsityksiä koronanjälkeisestä ajasta.
Lintula, V. Koskettavat kohtaamisen oppimisympäristöissä jatkossa. Tutkimus Oppiminen vuonna 2025 -tutkimus.
Palkinen, V. Tätä voi olla Metaverse opetuksessa – asiantuntija osallistui työpajaan etänä avatarina. Tredu.