ITK2026 tarjosi ajattelunaiheita, oivalluksia ja uutta oppia
Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssi, eli tuttavallisesti ITK2026, kokosi jälleen Tampere-taloon useita tuhansia opetus- ja kasvatusalan toimijoita. Tapahtuman teemana tänä vuonna oli generatiivisen tekoälyn aikaansaama tarve ajattelutaitojen kehittämiseen, vastuullisten toimintatapojen omaksumiseen, kokeilukulttuuriin kannustamiseen sekä yhteistyöhön ja yhdessä oppimiseen.
Kolmen päivän aikana korostui erityisesti yhteistyön ja kokemusten jakaminen: oppiminen ei tapahdu yksin, vaan yhdessä. Tämä pätee oppimiseen sekä osana oppimisyhteisöä että yhteisajatteluun tekoälyn kanssa. Jakamisen ja yhdessä oppimisen merkitys korostuu erityisesti tekoälyn myötä, sillä teknologisen murroksen keskellä on vaikea pysyä kehityksessä mukana ilman verkostoilta ja työyhteisöltä saatavaa ideointisparria ja tukea osaamisen kehittämiseen.
Sisältöjen opetus opettajajohtoisesti ei enää toimi tekoälyajassa. Tarvitaan kokeilevaa, oppiainerajoja rikkovaa ja käytäntöön integroitua oppimista, jossa yhdistyvät sisältöosaamisen lisäksi kriittisen ajattelu ja digitaalinen lukutaito. Toimiminen ja oppiminen tekoälyajassa edellyttävät ymmärrystä teknologian mahdollisuuksista ja rajoista sekä taitoa luovia turvallisesti kehittyvien teknologioiden parissa.
ITK:ssa tekoälyaikakaudelle päivitettyä opetusta edusti mielestäni parhaiten Kulosaaren yhteiskoulun oppimiskokeilu, jossa yhdistyivät kuvataide, tietotekniikka ja vaikeat filosofiset kysymykset. Kokeilu osoitti konkreettisesti, mitä tapahtuu, kun opetuksessa yhdistetään ennakkoluulottomasti oppiaineita ja aihepiirejä, kokeillaan rohkeasti uusia teknologioita ja annetaan oppijoille vapaat kädet toteuttaa itseään ja luovuuttaan. Oppijoiden filosofisiin vaikeisiin kysymyksiin perustuneet ohjelmointikokeilut olivat monimuotoisuudessaan ja luovuudessaan mykistäviä, minkä lisäksi projektit vaikuttivat opettaneen nuorille monipuolisesti kriittistä ajattelua, digitaalista lukutaitoa ja teknologian käyttöä.
Tekoälyosaamisen ja -lukutaidon kehittämistä yhteistyössä viitekehyksiin peilaten
ITK2026:ssa tekoälyosaamisen kehittämistä tarkasteltiin sekä kansalaisen tekoälyosaamisen että organisaatioiden näkökulmasta. Keskiviikkoiltapäivänä järjestetyssä TIEKE:n työpajassa suunniteltiin generatiivisen tekoälyn käyttöön suuntautuvaa digitaalisen osaamismerkistön sisältöjä ja taitotasojen rakennetta. Työ jatkuu kesäkuun alussa järjestettävässä avoimessa työpajassa, johon kuka tahansa aiheesta kiinnostunut voi osallistua. Työpajatyöskentely tarjoaa mahdollisuuden keskustella tekoälyosaamisen kriteereistä ja arvioinnista muiden asiasta kiinnostuneiden kanssa yhteistyössä.
Myös Faktabaarin esityksissä katse suuntautui tekoälyosaamisen kehittämiseen ja tekoälylukutaidon opetukseen. Faktabaari julkaisee vielä tämän vuoden puolella suomennoksen OECD AI Literacy Framework -viitekehyksestä, joka tukee tekoälylukutaidon jäsentämistä ja systemaattista kehittämistä opetuksessa. Sitä odotellessa voi tutustua samaisen toimijan laatimaan tekoälylukutaidon osaamiskuvausjulisteeseen (PDF avautuu uuteen välilehteen).
Ajattelun metataidot ja kriittinen lukutaito kirkastuvat tekoälyajassa
ITK2026:n slogan ”Ajattele. Oivalla. Opi” korosti ajattelutaitojen, oppimisen metataitojen ja digitaalisen lukutaidon merkitystä tilanteessa, jossa tekoäly aiheuttaa disruptio-oppimista, -opetusta ja -työelämää. Opetus ja koulutus ovat suuren haasteen edessä tilanteessa, jossa ihmisellä ei ole enää yksinoikeus kieleen. Tekoälystä on lyhyessä ajassa muodostunut teknologia, joka tuottaa luonnollista kieltä jopa paremmin ja monikielisemmin kuin kukaan meistä (tämä oivallus on suora lainaus futuristi Perttu Pölöseltä ITK:n loppupuheenvuorosta).
Opetuksessa tekoäly on luonut uusia mahdollisuuksia toteuttaa oppimiskokeiluja, eriyttää opetusta, henkilökohtaistaa oppimistavoitteita ja -sisältöjä sekä opettaa digitaalista lukutaitoa uuden teknologisen innovaation näkökulmasta ja sen avustuksella. Toisaalta tekoäly haastaa opetuksen ja koulutuksen merkityksellisyyden: miksi nähdä vaivaa oppiakseen vieraiden kielten sanoja, matematiikan kaavojen ratkaisuja tai ohjelmointikoodin kirjoittamista, kun kone tekee kaiken loppujen lopuksi tehokkaammin? Tehokkaammin ei kuitenkaan tarkoita välttämättä paremmin. Tekoälyllä ryyditetty tehokkuus voi vähentää uuden oppimiseen välttämättömän henkilökohtaisen ponnistelun tuloksena saatavan palkinnon eli minäpystyvyyden tunteen ja onnistumisen kokemusta. Merkityksellisyys syntyy oppimisen ilosta, siitä onnistumisen tunteesta ja palkitsevuudesta, jota kokee oivaltaessaan oppineensa uuden tiedon tai taidon.
Perjantain esityksissä korostuivat ITK2026:n teemat: ajattelun taidot, oivallukset ja metataidot. Samalla palattiin koulutuksen kannalta keskeisiin kysymyksiin: miksi oppia, mitä oppia ja miten oppia. Nämä kysymykset nousevat uudella tavalla esiin ajassa, jossa tekoäly kykenee tuottamaan vastauksia perinteisiin tekstimuotoisiin oppimistehtäviin. Ammatillisessa koulutuksessa tämä haastaa kirkastamaan koulutuksen perustehtävää ja osaamisen osoittamista erityisesti yhteisissä aineissa, joissa opiskelijaryhmät ovat suuria ja ohjausresurssi on rajallinen. Step-koulutuksen esityksessä käsiteltiin tekoälyajan keskeistä pedagogista kysymystä: miten oppijan ajattelu voidaan tehdä näkyväksi tekoälyn aikakaudella? Kun vastauksia on oppimistehtäviin on mahdollista saada parilla chattiviestillä, korostuu oppijan oppimisprosessin, ajattelun ja oman näkökulman sanoittamisen tärkeys. Opettajan rooli painottuu yhä enemmän ajattelun ohjaamiseen, näkyväksi tekemiseen ja yhteiseen reflektointiin. Esitys tarjosi konkreettisia vinkkejä ja välineitä ajattelun ohjaamiseen Harvardin yliopiston Esitys tarjosi konkreettisia vinkkejä ja välineitä ajattelun ohjaamiseen Harvardin yliopiston Project Zero -tutkimusryhmän kehittämien ns. ajattelurutiinien avulla. (Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Perttu Pölösen loppupuheenvuorossa yleisölle esitetty kysymys ”Mitä sellaista sinulta saa, mitä ei saa tekoälyltä?” on ydinkysymys tekoälyaikana. Kysymyksen voi suunnata yhtä lailla opettajalle kuin koko koulutusjärjestelmälle. Sen äärelle pysähtyminen voi olla yksi tärkeimmistä oppimisen lähtökohdista juuri nyt.
