Elämän nälkä pitää Samin liikkeessä

Sami Pirhonen kurvaa tottuneesti sähkömaastopyörällään pururadan vieressä kiemurtelevaa polkua pitkin. Parin vuoden päästä pyöreät 50 vuotta täyttävä savonlinnalaismies sanookin, että liikunta on kuulunut tavalla tai toisella hänen elämäänsä lapsesta lähtien.

– Nuorena pelasin lento- ja sulkapalloa. Lukion jälkeen aloitin sählyn pelaamisen, jota harrastin yli kolmikymppiseksi.

Sami toteaa sivulauseenomaisesti juosseensa myös maratoneja: viidesti kotimaassa sekä kerran Berliinissä ja Tukholmassa. Sulkavan soutuihin hän on osallistunut kaverinsa kanssa jo 19 kertaa.

– Emme treenaa varsinaista soutua mitenkään, vaan hyppäämme veneeseen ja katsomme, mihin kunto kulloinkin riittää. Kerran olemme kiertäneet Partalansaaren hieman alle kuudessa tunnissa.

Erilaiset loukkaantumiset ovat pakottaneet Samin siirtymään lempeämpiin lajeihin.

– Viitisen vuotta olen harrastanut lenkkeilyn ohessa sauvakävelyä. Se on todella tehokas liikuntamuoto samoin kuin pyöräily, joka on saanut uusia ulottuvuuksia sähköpyörän myötä. Ulkoilen paljon myös hoitokoirani Hipsun kanssa.

”Joskus pakko on paras opettaja”

Mitä ammatinvalintaan tulee, Sami kokee olevansa oikealla alalla. Lukion jälkeen hän opiskeli Ammattiopisto Samiedussa veneenrakentajaksi ja jatkoi opintoja Joensuussa silloisessa Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa. Valmistuttuaan puutekniikan insinööriksi vuonna 2001 hän asui ja työskenteli muun muassa Kuopiossa. Sami sanoo, että työnkuvan muutokset ovat pitäneet työelämässä mielenkiintoa yllä. Työ oli syy, miksi hän muutti takaisin synnyinkaupunkiinsa vuonna 2002.

– Minulle tarjottiin työtä ammattiopettajana Samiedussa niinkin eksoottisessa paikassa kuin Savonlinnan K-Citymarketin parkkipaikalla. Mietin asiaa yön yli, kunnes vastasin myöntävästi. Viimeiset kuusi vuotta olen työskennellyt ammattiopistossa erilaisissa kehittämisprojekteissa. Arvostan työyhteisöä, jossa saan vaikuttaa työhöni ja jossa työntekijöistä pidetään huolta. Työnantajani järjesti työntekijöilleen jopa sähköpyörät leasing-sopimuksella.

Sami sanoo olevansa luonteeltaan niin työssään kuin vapaa-ajallaan toimeen tarttuva organisoija. Hän korostaa, että jatkuva tehokkuus ei kuitenkaan ole millään elämän osa-alueella se tärkein arvo.

Asiat voi tehdä kaikessa rauhassa ja silti hyvin. Lisäksi pidän huolen siitä, että minulla on riittävästi vapaa-aikaa ja lepoa.

Sami lisää, että jo kaksi aikuistumassa olevaa lasta, läheiset, ystävät ja työtoverit ovat osaltaan kasvattaneet häntä ihmisenä.

– Perheen ainoana lapsena viihdyin hienosti myös omissa oloissani. Työ ja sosiaaliset suhteet ovat tehneet minusta sosiaalisemman ja avoimemman. Joskus pakko on paras opettaja.

Pahvilaatikkorummuista The Fun Fictioniin

Sami korostaa saaneensa lapsuudessaan vakaan pohjan elämälleen. Hän tunnustaa haikailevansa hieman 1980-luvun leppoisien kesien perään, joita hän vietti isovanhempiensa luona. Hän haluaa jakaa hyvää myös muille.

– Lähdin kolmisen vuotta sitten mukaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoiseen mieskaveritoimintaan. Vapaaehtoistyö on antanut minulle paljon.

Nuoria hän kannustaa toteuttamaan omia unelmiaan. Teini-ikäiselle itselleen hän sanoisi: ”Uskalla rohkeasti kokeilla rajojasi ja vaikka sitä rumpujen soittoa, josta olet niin kiinnostunut.”

Lapsena pahvilaatikkojen rummuttamiseen tyytynyt Sami on haastanut sittemmin itseään kunnolla. Nykyisin hän soittaa The Fun Fiction -nimisessä bändissä, mitäpä muuta kuin rumpuja.

– Sain seitsemisen vuotta sitten lahjaksi Metallican DVD:n, jonka innoittamana lainasin kaveriltani rumpuja. Opettelin soittamaan Youtuben avulla ja ostin lopulta omat rummut. Bändin perustimme parin kaverin kanssa vuonna 2016. Vajaa vuosi sitten miehiseen kokoonpanoomme liittyi keyboardia soittava Julia.

Elämänasennettaankin Sami kuvaa Pave Maijasen Elämän nälkä -kappaleen sanoilla. Hän sanoo, että elämän nälkä potkii lähtemään liikkeelle sellaisinakin päivinä, kun ei välttämättä huvittaisi tai jaksaisi.

– Tällä hetkellä olen oikein tyytyväinen elämääni. Kaiken kruunaa hyvä parisuhde. Harrastan puolisoni kanssa ulkoilua ja luonnossa liikkumista sekä satunnaisesti teatterissa käyntiä.