Perhe ja ystävät ovat Sannamarin kantava voima
– Opettajaa minusta ei pitänyt tulla, mutta tuli kuitenkin, juvalainen Sannamari Kiljunen, 45, naurahtaa ja kertoo jo lapsena leikkineensä opettajaa.
– Asettelin nuket ja nallet penkkeihin ja pidin niille oppitunteja. Kavereilleni puolestaan järjestin erilaisia pieniä tapahtumia, kuten aarteenetsintää ja hiihtokisoja.
Ei siis ihme, että Sannamari päätti suorittaa myös pedagogiset opinnot päästyään lukion jälkeen opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon suomen kieltä.
– Minulla on ollut tapana tehdä kaikki asiat täysillä. Suomen kielen opinnotkin imaisivat minut mukanaan. Huomasin pedagogisiin opintoihin kuuluvassa opetusharjoittelussa, että opettaminen on todella mukavaa ja että opettajan työ voisi sittenkin olla minulle hyvä vaihtoehto.
Sannamari valmistui äidinkielen opettajaksi vuonna 2002. Hän sanoo, että opintojen päätyttyä tuntui luontevalta palata syntymäkuntaan Juvalle. Varsinkin kun silloisella poikaystävällä, nykyisellä aviomiehellä, oli siellä jo työpaikka.
– Meillä oli Juvalla yhteinen tiivis sosiaalinen verkosto ja ystäväpiiri, joten paluupäätös oli lopulta aika selvä.
Parhaansa tekeminen riittää
Sannamari toteaa olleensa aina aktiivinen. Lapsena ja nuorena hän harrasti muun muassa partiota, lentopalloa, jazztanssia ja teatteria. Nykyisin hänen harrastuksiinsa kuuluvat kesällä pyöräily, patikointi ja juoksu. Talvella Sannamari viihtyy hiihtoladuilla ja laskettelurinteissä. Lisäksi hän lukee ja soittaa pianoa omaksi ilokseen.
– Juoksemisen aloitin aikuisiällä, nuorempana laji ei kiinnostanut. Tuntuu hienolta, että tässä iässä voi oppia juoksemaan ja vieläpä nauttimaan siitä. Muutama vuosi sitten tapahtunut välilevyn pullistuma sai minut arvostamaan entistä enemmän terveyttä ja kykyä liikkua.
Nuorempana Sannamarin tekeminen oli enemmän suorituspainotteista. Elämä on kuitenkin opettanut, että jokaisella on rajansa. Omiin rajoihinsa hän törmäsi vuonna 2010 palattuaan äitiysloman jälkeen töihin.
– Elämässäni oli tapahtunut paljon asioita, kuten talon rakentaminen, miehen yrittäjäksi ryhtyminen sekä kaksospoikien odotus ja syntymä. Lisäksi kaksoset valvottivat öisin. Yhtenä päivänä tuli stoppi, ja minun oli myönnettävä, että en jaksa. Koen, että kokemuksen myötä ymmärrykseni paitsi itseäni myös muita ihmisiä kohtaan on kasvanut. Täydellistä ei tarvitse tavoitella: riittää, että tekee parhaansa.
Ikä tuo rohkeutta elää hetkessä
Sannamarilla on kolme alaikäistä lasta. Hän toteaa olevansa ensi sijassa äiti, mutta myös työ on hänen elämässään isossa roolissa. Erityisellä lämmöllä Sannamari muistelee Juvan lukiota, jonka äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana hän toimi vuoden 2021 kevääseen saakka, yhteensä 18 vuotta.
– Työ oli pitkään minulle unelmatyö, sillä nuorten kanssa oli mahtavaa. Kun aloitin lukion vararehtorina vuonna 2014, minulla syttyi mielenkiinto myös johtamiseen. Lisäksi olin pariin otteeseen rehtorin sijaisena, mikä innosti suorittamaan työn ohella rehtoripätevyyden ja opiskelemaan johtamista avoimessa yliopistossa.
Nykyisessä työssään Ammattiopisto Samiedun esimiestyön ja johtamisen erikoisammattitutkinnon verkko-opettajana Sannamari pääsee syventymään itseään kiinnostavaan aihealueeseen. Hän pohtii, että esimiestyössä pätevät pitkälti samat kriteerit kuin ihmissuhteissa yleensäkin.
– Keskinäinen avoimuus ja luottamus ovat tärkeitä. Aroistakin asioista on uskallettava puhua ääneen.
Perheen ja motivoivan työn ohella Sannamarin hyvinvoinnin resepti koostuu ystävistä. Hän sanoo, että sosiaalinen verkosto saa ihmisen kokemaan kuuluvansa johonkin paikkaan.
– Minulle Etelä-Savossa on kaikki, mitä tarvitsen hyvään arkeen. Ystävätkin ovat pitkälti samoja kuin nuorena. Kiitollisuus valtaa mielen, kun saamme edelleen viettää aikaa yhdessä ja voimme jakaa toistemme ilot ja murheet. Iän myötä on korostunut rohkeus elää hetkessä. Aina ei ole kivaa, mutta positiivisella asenteella pärjää.
