Välitetään toisistamme ja kunnioitetaan eri taustoja
Kirjoittaja: Emmi Dadula, Samiedun maahanmuuttaneiden tuen tiimin harjoittelija
Kaksi kuukautta kestänyt harjoitteluni Samiedun maahanmuuttaneiden tuen tiimissä on takana. Savonlinnassa asuvana yliopisto-opiskelijana pohdin paikallisia harjoittelumahdollisuuksia ja otin yhteyttä Samieduun. Ajattelin, että se voisi olla paikka, jossa kokoontuu eri tilanteista ja syistä Suomeen muuttaneita ihmisiä. Olen Emmi Dadula, humanististen tieteiden kandidaatti ja kulttuurintutkimuksen maisteriopiskelija. Pääaineenani on kulttuuriantropologia, ja olen opiskellut uskontotiedettä sekä monikulttuurisuutta. Halusin löytää paikan, jossa nämä kaikki aspektit yhdistyisivät, ja niin onnekseni tapahtui.
Arkea, jossa välitetään toisista
Harjoitteluni aikana vietin aikaani pääasiassa yli kymmenen eri kansalaisuuden keskuudessa. Olen saanut tutustua kolmeen eri kotoutumisryhmään: juuri valmistuvaan ja nyt jo eteenpäin jatkaneisiin, puolessa välissä kotoutumiskoulutusmatkaansa oleviin sekä vasta suomen kielen oppimisen taipalettaan aloittaviin.
Harjoitteluaikani on ollut rikastuttavaa ja unohtumatonta. Sanoisin, että jokaiselle tekisi hyvää olla osana sellaista ryhmää, jossa toisista välitetään ja eri taustoja kunnioitetaan. En ole saanut ikinä niin paljoa hyvän huomenen toivotuksia ja ”mitä kuuluu” -kysymyksiä kuin Samiedun kampuksen neljännen kerroksen käytävällä. Taskuuni on sujautettu myös pieniä ruokalahjoja ja olen saanut osallistua opetustiloissa erilaisiin juhliin, joissa on jaettu ruokaa ja saatu nauraa yhdessä. Siinä on mielestäni jotakin erityistä ja isoa osaa ihmisyyttä. Tarvitsemme jakamista, yhteisöllisyyttä ja ystävyyttä nyt ehkä enemmän kuin koskaan. Me suomalaiset voisimme toden teolla oppia siitä lisää erityisesti eri kulttuureista tulevilta.
Yhdessä rasismia vastaan
Harjoitteluni ajankohtaan sattui myös kansainvälinen rasisminvastainen viikko, ja sain tehtäväkseni järjestää jotakin tapahtumaa sen merkeissä. Aluksi aihe tuntui haastavalta ja isolta, sillä tiedossa valitettavasti on, että myös Savonlinnassa on rasismia ja rasistista kiusaamista erityisesti lasten ja nuorten kohdalla. Myös kampuksen keskiviikkokahveilla tekemäni anonyymin kyselyn vastauksista kävi ilmi, että rasistista käyttäytymistä on kuultu ja nähty täälläkin. Se on musertavaa ja vaatii toimia ihan jokaiselta. Savonlinnan ja Samiedun kuuluu olla turvallinen paikka jokaiselle.
Halusin järjestää kyseisellä viikolla toimintaa, joka yhdistäisi eritaustaisia opiskelijoita. Kolmena eri päivänä opetuksen jälkeen oli tarjolla mahdollisuus osallistua pop up -kerhotoimintaan. Tiistaina kokoonnuimme pallopeleihin liikuntasalissa, keskiviikkona pelasimme lautapelejä ja torstaina lauloimme karaokea. Erityisesti pallopelit ja karaoke toivat ihmisiä yhteen, ja molempiin tapahtumiin osallistui yli 20 henkilöä. Harmikseni suomalainen nuoriso ei löytänyt paikan päälle, mutta toisaalta tapahtumat yhdistivät monia muita eri kansallisuuksia meiltä Samiedusta. Torstain karaokeiltapäivän lopulla oli liikuttavaa nähdä, miten esimerkiksi afrikkalainen ja afganistanilainen musiikki toivat eri maista tulevat naiset tanssimaan yhdessä. Vaikka oma jäykkä suomalainen lantioni ei ruvennut vielä rajusti twistaamaan, sydämeni suli silti.
Jään äitiyslomalle ja jatkan sen pohtimista, että mitä haluaisin ”tehdä isona”. Tämä harjoittelu oli tärkeä kokemus viitoittamaan tietäni. Kiitokset Samiedulle ja erityisesti kotoutumiskoulutuksen ihanille opettajille ja opiskelijoille sekä neljännen kerroksen kahvihuoneen väelle tästä hienosta kokemuksesta!
Tällä kirjoituksella vastaamme Itä-Suomen alueellisen etnisten suhteiden neuvottelukunnan (ETNO) lanseeraamaan viestintä- ja haastekampanjaan Sanat ovat tekoja. Kiitos haasteesta, Savon ammattiopisto! Haastamme puolestamme Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin Savonlinnan kampuksen väen.
#Sanatovattekojakampanja #ItäSuomenETNO
