31.05.2024

Rungarunin ahkeruus palkittiin – lähihoitajan tutkintotodistus kruunasi kolmen vuoden opinnot

”Kova lukeminen kannatti”. Oheinen teksti on painettu toukokuussa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnosta lähihoitajaksi valmistuneen Rungarun Kunsanongin, 34, valmistujaislakin sisäpuolelle. Rungarun sanoo, että tutkintotodistuksen saaminen kolmen vuoden urakan päätteeksi tuntuu erittäin mukavalta.

– Kaikki sujui hyvin. Sain paljon tukea Samiedun opettajilta sekä oppisopimustyöpaikkani palvelutalo Karpalokodin työntekijöiltä. Olen todella kiitollinen heille kaikille!

Reilu neljä vuotta sitten Thaimaasta Suomeen muuttaneen Rungarunin iloa lisää se, että hänen ystävänsä valmistui lähihoitajaksi samaan aikaan.

– Meillä on ollut sama tie. Olemme molemmat kotoisin Thaimaasta ja tapasimme suomen kielen kurssilla. Sen jälkeen opiskelimme Samiedussa ensin hoiva-avustajiksi ja sitten lähihoitajiksi, Rungarun sanoo ja kertoo, että ystävykset juhlivat myös valmistumistaan yhdessä. Lisäksi kesäkuun alussa on luvassa vielä pienimuotoista juhlintaa perhepiirissä.

– En järjestä mitään isoa juhlaa, mutta haluan viettää hetken perheeni ja ystävieni parissa muistellen tätä kaikkea.

”Opin parhaiten työtä tekemällä”

Kotonaan Thaimaassa mummoaan hoitanut Rungarun kertoo, että hänelle oli itsestään selvää hakeutua opiskelemaan alaa, jossa voi työskennellä vanhusten parissa. Anoppinsa vinkistä Rungarun kävi tapaamassa Karpalokodin johtajaa, jolta hän kysyi mahdollisuutta päästä vanhusten palvelutaloon oppisopimuskoulutukseen.

– Johtaja sanoi, että se onnistuu. Suoritin sekä hoiva-avustajaopinnot että lähihoitajaopinnot samassa paikassa.

Rungarun sanoo, että työpaikalla tapahtuva opiskelu oli hänelle mieluinen ja tehokas opiskelutapa. Lisäksi oppisopimuskoulutukseen kuului Samiedun kampuksella järjestettyjä lähiopintoja, joita oli keskimäärin kolme päivää kuukaudessa.

– Opin parhaiten työtä tekemällä. Parasta oli, kun sain soveltaa koulussa oppimani teorian heti käytäntöön. Työpaikalla minulla oli kaksi ohjaajaa. Myös Samiedun opettajat ja taitovalmentajat kävivät usein antamassa ohjausta Karpalokodissa.

Haasteista kysyttäessä Rungarun toteaa, että varsinkin alussa iso haaste oli suomen kieli. Hän iloitsee, että siinäkin häneen suhtauduttiin kannustavasti.

– Sekä työkaverini että Samiedun opettajat rohkaisivat minua puhumaan suomea. Kielitaitoni on parantunut koko ajan. Jos en ymmärrä jotain, varmistan asian työkavereiltani.

Suunnitelmissa ura vanhustyössä

Tuoreen lähihoitajan tulevaisuuden suunnitelmat ovat selvät. Enonkoskella miehensä kanssa asuva Rungarun jatkaa työntekijänä Karpalokodissa.

– Nyt haluan kerätä kokemusta lähihoitajan työstä ja parantaa suomen kielen taitoani. Joskus tulevaisuudessa jatkan ehkä vielä opintojani. Pidän vanhuksista ja haluan ehdottomasti jatkossakin hoitaa heitä työkseni.

Lopuksi Rungarun sanoo, että sopeutuminen uuteen kulttuuriin sekä opiskelu vieraalla kielellä on vaatinut kovaa työtä, mutta se on kannattanut.

– Voi sanoa, että Suomesta on tullut minulle toinen kotimaa, jota arvostan paljon, Karpalokodin asukkaiden ystävälliseksi ja kiltiksi hoitajaksi luonnehtima Rungarun tiivistää.

Jaa artikkeli