Forest boost -hankkeella boostia metsäalan kansainvälisyyteen ja osaamisen kehittämiseen
Samiedun kansainvälisyysasiantuntija Anne-Mari Behmin koordinoima Erasmus+ KA2 Forest Boost -hanke on nyt päätöksessään. Hankkeen tavoitteena oli luoda Samiedulle vakiintuneet ja toimivat yhteydet metsäalan oppilaitoksiin Saksassa, Belgiassa, Puolassa ja Virossa. Tämä tavoite on saavutettu.
Hankkeen tavoitteena oli luoda metsäalalle kansainvälinen kumppaniverkosto, tutustua viiden Euroopan maan metsäalan opetukseen sekä opiskelija- ja henkilöstövaihtojen mahdollisuuksiin. Hankkeen aikana tutustuttiin erilaisiin metsäalaa Euroopan laajuisesti koskettaviin teemoihin, kuten ilmastonmuutokseen, kestävään metsänhoitoon, innovaatioihin ja työelämäyhteistyöhön. Näistä teemoista ilmastonmuutos ja erityisesti kirjanpainajan aiheuttamat tuhot herättivät keskustelua jokaisessa tapaamisessa.
Viron vierailulla meitä heräteltiin Suomessa vähälle huomiolle jääneellä tiedolla; lajikato ja ilmastonmuutos ovat paljon suurempia haasteita ihmiskunnalle kuin siihen aikaan akuuttina ollut koronavirus. Tämä teema korostui monessa tapaamisessa, eniten konkreettisia tuhoja näimme Saksan vierailulla.
Hanke alkoi korona-aikaan noin kolme vuotta sitten, pandemian vuoksi järjestimme kaksi ensimmäistä tapahtumaa online-tapahtumana Teamsissa. Muutoin matkasimme jokaiseen maahan kahden opettajan ja kahden opiskelijan ryhmissä. Tämä järjestely mahdollisti ensimmäistä kertaa matkustamisen niille opiskelijoille, jotka ovat heikommassa asemassa kielitaidon tai sosiaalisten taitojen suhteen ja tarvitsevat enemmän tukea. Tasapuolisuus on Samiedun keskeisiä arvoja, ja se toteutui hienosti tässä hankkeessa.
Opiskelijat ja opettajat olivat aktiivisesti mukana hankkeessa
Hankkeen tapahtumissa oli mukana kustakin maasta kaksi opiskelijaa ja kaksi henkilöstön jäsentä, yleensä metsäalan opettajaa. Samiedusta mukana oli aina myös hankkeen koordinaattori Anne-Mari. Ensimmäisissä online-tapahtumissa metsäalan lehtori Hanne Liukko edusti Samiedun metsäosaamista. Belgiassa oli mukana metsäkoneopettaja Jari Ollilainen.
Samiedun metsäalan lehtori Eero Knaapi oli mukana kolmessa tapahtumassa, hän kommentoi matkojen ja hankkeen antia: ”Saimme valtavasti lisää tietoa ja ymmärrystä metsäalan tilanteesta, pedagogiikasta ja ajankohtaisista asioista. Tärkeää on myös metsäalan opettajista muodostunut tiivis verkosto, jota voi kutsua myös ystäviksi. Minulla on nyt ystäviä Belgiassa, Virossa, Saksassa ja Puolassa. Opiskelijoiden vaihtoon lähteminen ja vastaanottaminen on nyt helppoa, sillä tunnen lähettävän tahon ihmiset ja tiedän heidän toiveensa. Lisäksi opintomatkat syventävät opettajan ja opiskelijan välistä suhdetta, ja siitä on heijastusvaikutuksia myös muuhun opetukseen ja koko ryhmän kanssa toimimiseen.” Positiivista energiaa virtaa.
Jasmo ja Jussi douglaskuusia ihmettelemässä Saksassa
Opiskelijoiden kokemukset Saksan metsästä olivat monipuolisia ja herättivät paljon ihmetystä ja innostusta. Jasmo Räty oli tyytyväinen päätökseensä lähteä matkalle, sillä hän huomasi, että metsänhoito ja metsät ovat hyvin erilaisia Suomessa ja Saksassa. Erityisesti kirjanpainajatoukan vuoksi kuolleiden puiden suuri määrä metsissä ihmetytti häntä. Teiden varsilla oli nähtävissä kuolleiden puiden pinoja, mikä antoi kuvan erilaisesta metsäkäsittelystä. Saksassa osa hakatuista puista tulee jättää metsiin joko pystyyn, maahan tai pinoihin luonnon monimuotoisten elinympäristöjen takaamiseksi.
Aitaaminen oli toinen seikka, joka herätti Jasmon mielenkiinnon. Hän huomasi, että Arnsbergin alueen kaikki taimikot oli aidattu peuratuhojen vuoksi, ja nämä aidat maksoivat peräti 10 euroa metriltä. Viime aikojen kuumat ja kuivat kesät ovat vaikeuttaneet taimikkojen juurtumista ja joillain alueilla taimet on jouduttu istuttamaan jo neljänä kesänä. Saksalaisten tarkkuus ja järjestelmällisyys viehättivät Jasmoa. Saksalaisten tarkkuus tuli esille monissa tilanteissa, kuten puunkaadon erityisissä rutiineissa. Heillä oli tarkka tieto puista ja metsien historiasta, ja maaperätietoa hyödynnettiin puulajien valinnassa. Metsäammattilaisten asiantuntemus oli erinomaista, ja he esiintyivät erinomaisesti. Opiskelijat saivat kysyä mitä tahansa, ja he saivat vastauksia myös vaikeisiin kysymyksiin.
Jussi Kauranen oli vaikuttunut siitä, kuinka tarkasti saksalaiset tuntevat omat puut, maaperän ja kuinka tarkat suunnitelmat heillä on metsien hoidolle. Hän oli erityisen hämmästynyt puiden koosta, ja suurimman vaikutuksen häneen teki 53 metriä korkea ja 16 m3 douglaskuusi. Saimme nähdä valtavan douglaskuusen kaadon, joka edellytti erikoistyökaluja, kuten hydraulikiilaa ja eritysosaamista. Jussi muisteli edelleen kaadetun 40 metrisen douglaskuusen tömähdystä, joka tuntui luissa ja ytimissä. Hankkeen matkan aikana on ollut helppo solmia kontakteja muiden opiskelijoiden ja opettajien kanssa, ja kaikki olivat ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä.
Opettaja Eero puolestaan ihasteli erilaisia puulajeja, kuten tammea ja pyökkiä, joita Suomessa ei metsistä juuri löydy. Hän mainitsi vierailun vanhoihin tammi- ja pyökkimetsiin olleen hieno kokemus. Hän korosti tammen erityistä arvoa, joka perustuu sen korkeaan ikään (200 vuotta) ja jalostukseen teollisuudessa. Hän myös mainitsi elämykseksi douglaskuusimetsät, joissa puut olivat 50–55 metriä korkeita. Eeroon teki vaikutuksen erikoispuun kaatamisnäytös ja sahavierailulla nähdyt puiden jatkojalostusmenetelmät.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset metsänhoidossa
Arnsbergin LTTn aikana keskusteltiin paljon kestävästä metsänhoidosta ja ilmastonmuutoksen negatiivisten vaikutusten torjunnasta. Saksassa on havaittu laajoja ongelmia yhden puulajin metsien tuhojen muodossa, jotka johtuvat lämpötilojen noususta, maaperän kuivumisesta ja puiden vastustuskyvyn heikkenemisestä. Erityisen merkittäviä tuhoja on havaittu eri kuusilajeilla, joissa kirjanpainajien joukkotuhot ovat tuhonneet kokonaisia metsikköjä. Metsät ovat menettäneet kasvukykynsä ja arvonsa, ja niiden uudistaminen aiheuttaa valtavia kustannuksia. Monin paikoin maisemaa hallitsevat suuret aukot ja kuolleiden kuusien metsiköt. Samanlainen negatiivinen kehitys uhkaa myös lehtipuumetsiä.
Saksalaiset pyrkivät ratkaisemaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia ongelmia tutkimalla mahdollisuuksia käyttää vähintään neljän eri puulajin sekapuumetsiä, aitaamalla uudistettavia metsiä peurojen estämiseksi ja luopumalla kuusen monotyyppisten metsien käytöstä.
Yksi tärkeimmistä metsänhoidon erilaisuuksista oli, että metsäkoneita käytetään paljon vähemmän kuin Suomessa. Käyttöä hankaloittaa se, että maa ei koskaan jäädy ja puuston juuristo on pinnassa. Vuorten rinteet ovat myös haasteellisia suurille koneille. Opiskelijoita ihmetytti myös saksalaisten korjattavien metsäkuvioiden pieni koko.
Saksassa on paljon metsänomistajia, ja jo hyvin pienestä metsäalueesta puhutaan metsänä. Metsämaan hinta Saksassa on huomattavan korkea, 45 000 euroa hehtaarilta, mikä johtuu väestön tiheydestä, kiinteistöjen arvosta ja ansiotasosta. Eroja löytyi myös metsänhoitomenetelmistä, esimerkiksi aukkohakkuita sai tehdä korkeintaan 2 kuutiometriin asti, kun taas Suomessa ei ole rajoituksia aukkohakkuiden koossa. Hankkeen aikana keskusteltiin usein aukkohakkuiden tekemisestä saksalaisten kanssa, ja suomalainen aukkohakkuita hyödyntävä metsänhoito ei saanut saksalaisilta hyväksyntää.
Kirjanpainajatuhot hätkähdyttivät Saksassa
Matkalla nähtiin suuria aukkoja, mutta ne oli tehty kirjanpainajien tuhojen vuoksi. Suuret aukot ovat haasteellisia uudistaa, varjopuiden puutteessa ja viime aikojen kuumien ja kuivien kesien vuoksi istutetut taimet ovat olleet vaikeuksissa. Saksalaiset suosivat metsänhoidossa aukkojen sijaan poimintahakkuita ja jatkuvaa kasvatusta. Saksalainen metsänhoito eroaa suomalaisesta myös siinä, että Saksassa on paljon rinnemetsiä ja eroosion riski on suuri, kun taas Suomessa suometsät ovat yleisiä. Lisäksi puulajit ovat erilaisia, eikä esimerkiksi mäntyä kasvateta Saksassa. Kuusimetsät ovat menetettyjä ja koivu kasvaa huonolaatuisena. Sen sijaan Saksassa kasvatetaan douglaskuusta, tammea, pyökkiä, saarnia ja erilaisia pihtalajeja.
Kirjanpainajatuhot hallitsevat metsämaisemaa Nordrhein-Westfalenissa ja vastaavia tuhoja esiintyy myös muissa hankkeen partnerimaissa, erityisesti Puolassa, Virossa ja Belgiassa. Ongelmat alkoivat vuonna 2018 myrskytuhoista, jolloin kirjanpainajien kanta moninkertaistui. Kesät 2019 ja 2020 olivat Keski-Euroopassa erittäin kuumia ja kuivia, mikä heikensi puiden vastustuskykyä. Heikentyneisiin puihin hyönteiset hyökkäsivät aiheuttaen joukkotuhoja. Kymmenien hehtaarien kuusimetsät saattoivat kuolla muutamassa viikossa. Sama uhka koskee myös muita puulajeja, kuten euroopanlehtikuusta ja jalavia. Tilanne on erittäin huolestuttava metsänhoidon kannalta, ja tulevaisuus näyttää synkältä. Saksalaiset metsänhoitajat eivät näe varmaa ulospääsyä ilmastonlämpenemisen aiheuttamista ongelmista.
